Levon ja tekemisen tasapaino

Lämpimästi tervetuloa blogini pariin! Ensimmäisessä blogitekstissäni tuon esiin levon tärkeyttä elämässämme ja kaiken ilon ja merkityksellisyyden vankkana pohjana. Rakastan itse nukkumista ja kahvikupin ääressä istuskelua samalla ikkunasta luontoa ihastellen. Hidastamisen hetkissä pääsen yhteyteen ilon, kiitollisuuden, ideoiden ja luovuuteni kanssa ja haluan kannustaa myös sinua etsimään omat toimivat hidastamisen keinosi! Kun itse uskalsin alkaa hidastaa sekä lepäämään ja tekemään vähemmän töitä, aukesi omaan elämääni aivan uudenlainen runsauden ja syvyyden tunne.  Toki tämä on myös edellyttänyt monien uskomusmallieni purkamista niin aikatauluttamisen kuin rahankin osalta, eikä se toki aina helppoa ole ollut.  Lupaan kirjoittaa tästä matkastani enemmän kuin myös rahan ja runsauden tematiikasta, mutta aloitetaan nyt levon puolustuksesta, koska se on minusta kaiken muutoksen ja eheytymisen ytimessä.

Maailman erilaiset viisausperinteet ovat kaiketi aika lailla yksimielisiä siitä, että tasapaino löytyy jollain lailla kahden ääripään välistä. Ei mitään liikaa, eikä liian vähän. tiedämme nämä: yin ja yang, kuu ja aurinko, feminiini sekä maskuliini. Toista ei ole ilman toista ja molempiin sisältyy hieman kumpaakin, kuten yin ja yang -taijisymbolissa on pisara valkoista ja pisara mustaa hallitsevalla alustalla.

Kuinka hyvin toteutamme tuota ikivanhaa ajatusta suhteessa lepoon ja tekemiseen nykyisessä elämässämme? Tätä voi hyvin kysyä itseltään. Tunnistatko itsessäsi syyllisyyden tunteen, jos vain olet? Odottaako pöydälläsi tai mielessäsi loputtomat tehtävälistat, joita koetat suorittaa pois? Elätkö enemmän tekemisen kuin levon puolella? Arvostatko lepoa? Pystytkö rentoutumaan? Palaudutko? Oletko väsynyt?

On varmaankin aika selvää, että nykypäivän elämässämme erityisesti meidän työikäisten vaaka on niin kallistunut tekemisen ja aktiivisuuden suuntaan, että osa meistä ehtii toisinaan jopa palaa loppuun tai sairastua vakavastikin ennen kuin suomme väkipakolla itsellemme levon aikakauden. Näyttäisi siis siltä, että levon ja tekemisen tasapainoinen suhde ei ole kulttuurissamme viisausperinteiden ajatuksia mukaileva ja tässäkin asiassa, olemme kadottaneet yhteyden luonnolliseen olemukseemme ja luonnosta nouseviin tarpeisiimme. Olemme vahvasti kallellaan aktiivisuuden ääripäähän. Toisinaan jopa alitajuisesti odotamme itseltämme kaiken jaksavaa otetta elämään, kuin olisimme robotteja, joiden ruuvit ja mutterit voi vain vaihtaa uusiin ja sitten mennään taas. Lepo, nukkuminen, tekemättömyys ja oleminen eivät ole kovinkaan arvostettuja tai mielenkiintoisia asioita elämän malliemme ja uskomustemme maailmassa. Omassa työssäni tapaan usein ajatusmallia siitä, että oma persoonakin määritellään ahkeran työntekijän näkökulmasta mallista käsin.

Uskon kuitenkin, että todellisen levon merkityksen sisäistäminen mullistaisi hyvinvointimme, parantaisi terveyttämme ja kykyämme saada aikaan; luoda, innovoida, tuottaa, ja samalla kokea enemmän iloa ja myötätuntoa itseämme ja toisiamme kohtaan. Todellinen lepo on sitä, että hermostomme tasapainottuu, stressihormonitasojen määrä laskee ja aivomme saavat levätä, kun aktiivinen ajatustoiminta rauhoittuu välillä tyystin, kun emme pidä aivojamme ja hermostoamme koko ajan aktiivisina vähintäänkin älylaitteiden ja television avulla. Olemme levänneet riittävästi, kun meissä nousee jälleen palava sisäinen tuli alkaa tehdä jotain. Pahan uupumuksen jälkeen voi mennä vuosiakin aikaa, että yhteys tuohon sisäiseen, iloiseen tekemisen tuleen löytyy.

Meditaation ytimessä on ajatus siitä, että ikään kuin sammutamme oman kovalevymme, analyyttisen mielemme, astumme tyhjyyden ja tekemättömyyden tilaan, mutta itse asiassa astummekin samalla kaiken luovuuden ehtymättömyyden lähteeseen ja mahdollisuuksien maailmaan. Flow-tila syntyy siitä, että kaikki meissä jollain tavoin ensin sammutetaan ja nollataan ja päästämme irti puskemisesta, yrittämisestä, jatkuvasta tekemisestä, jolloin vapaudumme meistä luonnostaan nousevalle aktiivisuudelle.  Hermostollisesti autonominen hermosto tasapainottuu, tulemme pois taistele ja pakene -tilasta, aivoaallot rauhoittuvat. Säännöllisen syvämeditaation ja -rentoutuksen on jopa tutkittu muuttavan aivojen rakennetta, aktivoiden myötätunnon kokemiseen liittyviä aivoalueita.

Elämämme virikkeellisyys ei mahdollista todellisen levon eli syvän rentoutumisen tai meditaation tilaan pääsemistä kovinkaan helposti. Tämä vuoksi meiltä vaaditaan tietoista hidastamista; tietoista läsnäoloa, tietoista meditaation ja rentoutumisen harjoittelua, hiljaa paikallaan oloa ilman älylaitteita. Jos on elänyt jo pitkään aktiivisuuden vaakakupissa, voi rentoutuminen ja nukkuminen tuntua ahdistavalta ja vaikealta ja syyllisyyden tunteet voivat nosta hyvin vaativiksi ja osaltaan estää kyvyn pysähtyä. Se on luonnollista ja usein taustalla on myös hyvin vahvoja opittuja ajatusmalleja ja jopa tunnelukkoja. Tällöin rentoutumista on hyvä aloittaa harjoittaa pienin askelin ja pysähtyä tutkimaan omien ajatusten taustalla vaikuttavia malleja. Myös meditatiivinen liike, auttaa päästämään paremmin irti kuin pelkkä paikallaanolo. Esimerkiksi joogan harjoitukset on rakennettu sellaisiksi, että ne valmistavat kehon ja mielen meditaatiota varten. Pikkuhiljaa rentoutuminen helpottuu ja stressin ja rentouden eron alkaa tiedostaa selvemmin.

Todellinen tasapaino on jatkuvaa levon ja aktiivisuuden vuorottelua ja niiden suhteen säätelyä tilanteiden ja syklien mukaan, kumpaakaan unohtamatta, aliarvioimatta, kumpaakaan päähän jäämättä!

Sallithan itsesi olla ja levätä riittävästi ilman huono omaatuntoa!

Sydämin,
Anne

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on pinterest
Pinterest
Share on linkedin
LinkedIn

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Lue myös nämä

Hyvinvointi
Anne

Levon ja tekemisen tasapaino

Lämpimästi tervetuloa blogini pariin! Ensimmäisessä blogitekstissäni tuon esiin levon tärkeyttä elämässämme ja kaiken ilon ja merkityksellisyyden vankkana pohjana. Rakastan itse nukkumista ja kahvikupin ääressä istuskelua

Lue artikkeli »