Herään tänään mennäkseni suihkuun. Kaikki muu tuntuu vielä epämääräiseltä, enkä oikein tiedä, missä järjestyksessä päivä etenee. Olen pienesti stressaantunut, en kuitenkaan vielä ahdistunut siitä, mihin suuntaan minun olisi tarkoitus kulkea. Tunnen tarvetta tehdä jonkinlaista valintaa sitä, mihin lähden kohdistamaan omaa energiaani tänä vuonna ja mihin keskityn, erityisesti työn saralla. Olen jo tehnyt aiemmin valinnan kulkea sieluni tähän elämään valitsemaa tehtävää pitkin, mutta nyt se tuntuu olevan jonkinlaisen hämärän peitossa. Koko alkuvuoden energiat tuntuvat minulle kanavoitaessa hitailta ja verkkaisilta, kuitenkin jollain tapaa kepeiltä ja taustalla nousee jokin uusi ja minulle tuntematon energia.
Suihkussa minulle näytetään mahdollisuuksien ovet. Lukematon määrä ovia, joista astua sisään. Ne kaikki ovat nyt auki. Voisin valita niistä, minkä tahansa. Näen itseni niiden edessä häkeltyneenä, mutta täysin neuvottomana, mihin suuntaan kulkea. Tuntuu viisaammalta jäädä vielä odottamaan. Näen itseni istumassa ja meditoimassa, katselemassa ja tarkkailemassa noiden ovien edessä. Hiljennyn kuuntelemaan korkeamman minän, sieluni keskuksen ohjausta. Tuntuu kuin joku kertoisi minulle, että olen täällä erityistä tehtävää varten. Miten ja milloin on toiminnan aika, riippuu niin paljon muiden ihmisten vapaista valinnoista, että minun on aika vielä malttaa odottaa; kerätä voimia ja huilata.
Samalla ehdin rauhassa katsella omia pelkojani: Mitä, jos valitsen väärin? Mitä, jos se on raskasta? Millaisia haasteita kohtaan? Mitä en haluaisi kohdata? Pelkäänkö menettäväni jotain? Olenko laiska? Olenko epäonnistuja? Mitä, jos en osaa valita ollenkaan? Tuossa kohtaamisessa jotain lähtee sulamaan ja haihtumaan jo tieltäni. Olen nimennyt pelkoni ja katselen niitä. Tiedän, keitä he ovat. Olen lähempänä itseäni ja uskallan olla minä – uskallan jäädä odottamaan. Samalla muutan tietoisesti jotain itsessäni. En toimi nyt aikaansaamisen pakosta, en ulkoisesta pakosta tai ulkoisesta mallista käsin, en muiden miellyttämisen tarpeesta, en tarpeesta tulla hyväksytyksi, en ollakseni jotain, vaan uskallan jäädä odottamaan sisältäni kumpuavaa ohjausta ja viisautta, seuraavaa näkyä ja kirkastumista. Rohkea teko sekin!
Rohkeutta sinunkin päivääsi, mikä ikinä onkaan sinulle se rohkea teko tänään!
Rakkaudella,
Anne
